"wooowww, you're a real tourist!!!"

Kapkaupunki näytti mulle perjantaina parhaita puoliaan kun vettä satoi hurjasti ja 14 asteen kylmyys meni suoraan luihin ja ytimiin. Pikku ero verrattuna Benalmádenan neljäänkymmeneen lämpöasteeseen... No eihän siinä, kalsaria jalkaan ja villapaitaa päälle niin kyllä alkoi pikkuhiljaa tämänkin suomityttösen luut lämmetä.  Harmi vaan etten ottanut kaksia villasukkia mukaan. Paraskin aprikanmatkailija. 

Illemmalla kylmää säätä korvasi lämmin tunnelma, kun tapasin Lucilen (couch surfing -hostini) kavereita ollessamme paikallisilla "markkinoilla". Harmi ettei ollut kameraa eikä kännykkää mukana, se oli tosi siisti paikka. Livemusiikkia, käsitöitä, kirpparitavaroita, ruokaa, juomaa ja paaaaljon ihmisiä!

Tässä hieman punaisena ja väsyneenä Madridissa. Yritin todistella matkatavaroiden paljoutta tällä kuvalla, mutta kas kummaa, mun naamahan se siinä vain näkyy. Se oli sellaista sekavaa aikaa. Pitkää matkustamista ja päivät meni sekaisin. Mut ikinä en oo niin hienossa lentsikassa ollu! Oisin voinu matkustaa vaikka toisetkin parikymmentä tuntia, ku leffoja riitti ja maittavaa ruokaa tarjoiltiin naaman eteen parin tunnin välein (mahtui sinne pari kuumaa lentoemoakin). Ei vaineskaan, en edelleenkään nauti enemmälti lentokonematkustamisesta. 

No, siitä tavaramäärästä sitten... Kingsley ja Josh olivat minua vastassa lentokentällä ja kun saavuttiin heidän kotihuudeilleen, tarjoutui Kingsley kantamaan reppuani, mutta minä vannoin ja vakuutin olevani reipas tyttö ja kantavani itse omat matkatavarani. No.... Autotieltä heidän taloonsa olikin 222 porrasta jyrkkää vuorenrinnettä noustavana. Voin kertoo, oli tuskallista! 20 kiloo selässä ja portaat vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Mut hei, hyvä pepputreeni ja sitäkin parempi ensivaikutelma ihastuttavaan host-perheeseeni: "Moi oon veera suomesta ja iha vaa pikkusen punoitan ja läähätän. Nice to meet you!!"

Täällä on sit vissiin talvi. Ihmiset kulkee toppatakeissa ja uggit jalassa kun minä taas aamukävelyllä ollessani mietin että voisiko rannalla olla jo bikineissä...

Kun mä kuolen, niin voitte pystyttää tällaisen puistonpenkin muistolleni. Kirjoittakaa mieluiten kaikkea hyvää, älkääkä muistelko hirveen pahalla. Ja jos elämä ei mene ihan niinkuin strömsössä, niin pystyttäkää se penkki sit vaikka ystävyydenpuiston siimekseen...

Iltapäivällä hengailinkin sitten Lucillen ja hänen ystävänsä ja ystävän lasten ja siskon lasten kanssa.  Noi lapset!!! Niin huippuja! Tuli hirvee ikävä meidän pentuja. Käytiin mm. jäätelöllä ja OIKEILLA fish&chipseillä satamassa. Opetin myös vanhimmalle tytölle, Tabbylle pianonsoittoa ja ihastutin heitä räppäämällä suomeksi. Kenestä tahansa suomea ymmärtävästä se olis ollut ihan järkyttävän kuuloista, mutta nämä lapset olivat haltioissaan, joskin pistivät heti paremmaksi räppäämällä xhosaksi, joka kuulosti ihan mahtavalta, kun väliin tuli aina erilaisia naksutteluja suulla. Yritin kovasti opetella, mutta ei mun kieli taipunut mihinkään. Ehkä jouluna sitte.


Kaikkia täällä on kummastuttanut se, ettei Suomessa juhanuksena ole yötä ollenkaan. Olivat kuulleet siitä ennenkin, mutta kuvittelivat vain eurooppalaisten kertomaksi urbaanilegendaksi. 

Noissa videon maisemissa sitä on tullut tänään pyörittyä. Kuulin myös sen, että Shakiran Wakawaka on alunperin kapkaupunkilaisen Freshlyground nimisen bändin tekemä biisi (tai muunnelma jostain afrikkalaisesta perinnelaulusta) ja shakiran piti olla aluksi vain fiittaamassa, mutta kuinkas sitten kävikään... Voi shaki, shaki minkä teit!


Tänä iltana meidän piti lähteä juhlistamaan yhden Sethin synttäreitä kapkaupungin keskustaan, jossa ois ollut jonkin asteen reggaebileet. Oli hyvä et Seth oikein mainosti eilen, että "jee tänään mennään aikaisin nukkumaan, että huomenna jaksetaan kaikki bailata", mutta puoli yhdeksältä sitten tulikin soitto, että päivänsankari on jo väsähtänyt ja Natashan auto on rikki niin ei päästä millään kapkaupunkiin. Mutta tähän on kai totuttava tällä mantereella. Suunnitelmat menee uusiksi ja sen mukaan eletään eli kreisibailaus muuttuikin leffaillaksi!