Noniin, ne pingviinit... Minä olin niiiiiiiiiiiiiin pettynyt!! Olin niin odottanut että näkisin ihkaoikeita pingviinejä luonnossa ja sitten se hetki olikin todella kämänen! Ensiksi Lucilen äiti lupasi viedä minut eräälle kaukaisemmalle rannalle, jossa olisi nähnyt pingviinejä ilman maksua ja turistimassoja, mutta hänelle tulikin sitten muuta menoa, joten lähdin yksin seikkailemaan Simon's towniin ja etsimään paikkaa, jossa pingut luuraavat. Se olikin sitten yhtä huijausta koko homma. Pingviinit näki vain tosi kaukaa sellaisilta pitkospuilta. Olin vielä jättänyt silmälasit kotiin niin siinä sitten yhdessä japanilaisturistien kanssa zoomailin kameran linssin läpi miltä ne elukat mahtavatkaan näyttää...
Tosi huonoja kuviakin tuli.
No okei, ehkä mää odotin vähän liikoja niiltä pingviineiltä. Eihän niitä olisi luonnollisissakaan olosuhteissa voinut mennä silittämään... Oli silti ihan hauska katsella niiden töpsöttelyä rantahietikolla ja sitä, miten naaraat toivat uroksille lisää oksia pesään jne.
Waterfront ja kokistölkeistä tehty höpsö ukkeli.
Eilen illalla oltiin runoillassa ja ette usko miten intellektuellisti keskustelin muuan eläkkeellä olevan, Oslon filharmonisen orkesterin tuplabasson soittajan kanssa mm. Sibeliuksen elämästä ja tuotannosta.... Lisäksi tämä herrasmies kehui suomalaisia naisia, kun he eivät ole niin pinnallisia vaan todella älykkäitä ja sivistävät itseään käymällä esimerkiksi runoilloissa (tässä vaiheessa jätin mainitsematta että se en ollut minä,joka sinne runoiltaan eniten hinkui...)...
Muutenkin ihmiset on ihan mahtavia täällä! Joka paikassa tuntemattomat tulevat juttelemaan ja kyselemään ja kertomaan tarinoita. Vaikka on keskellä tuntemattomia, niin tuntee olonsa edes jotenkin kotoisaksi ja tervetulleeksi.
Mä luulen että muutan tänään. Tai siis, pitäis mennä Long streetille Kapkaupungin keskustaan erääseen hostelliin, mutta tän perheen äiti (tai mummo se oikeastaan on) ei ole oikein käsittänyt sitä, vaikka yritin parhaani mukaan selittää. Luulen että perheen tyttäret ovat jo vähän kyllästyneitä ja haluaisivat päästä eroon suomalaisesta riippakivestään, mutta tämä äiti se vain suunnittelee huomiselle vaellusretkeä ja seuraavalle päivälle jotain aivan muuta... Noh, katsotaan miten tässä käy!
Tältä äidiltä sain myös mm. täydellisen luonneanalyysin. Vaikka näytän lempeältä ja lauhkealta, niin minulla on kuulemma pohjimmiltaan todella vahva mieli, hän voi aistia sen. Tähän väittämään meinasin vain tokaista, että voi kun oliskin, mutta sitten tyydyin vain punastumaan...
Ehkä perjantaina lähden Namibiaan. Eilen yhden ravintolan baarimikko kertoi juuri palanneensa sieltä ja sanoi minulle, että Windhoek on koko Afrikan tylsin pääkaupunki ja ainoa vierailun arvoinen paikka on Joe's Beer House... Että näillä eväillä on hyvä lähtee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti