Täällä ollaan Windhoekissa. Vähän jotenki mieli matalalla, mut oon päättäny että se johtuu siitä, et tänään tehdään ennätyksiä pienessä matkustajahistoriassani. En oo ikinä ennen ollu YKSIN pois kotoa yli kahta viikkoa. Kyllä esim. viime kesänä Bulgarian reissuunkin venähti hyvin päälle toista viikkoa, mut en ollu reissun päällä yksin. Ja ehkä myös se, että nyt oon ollu jo toista (!!!) vuorokautta yksin. Tai yksin ihmisten ympäröimänä. Yhyy, en tykkää olla yksin!
Oon kuullut pelottelutarinoita siitä, miten eteläisessä Afrikassa kasvissyönti olisi tehty himpun verran vaikeammaksi. Itse en oo vielä kokenut sitä mitenkään erityisen haasteelliseksi, joskin oon myös reippaana tyttönä syöny lihaa jos sitä on nenän eteen kannettu.
No, bussimatkalla Kapkaupungista Windhoekiin pysähdyttiin sit sellaiselle huoltsikalle ja mulla oli iiiiiiiiiiiiso nälkä (ja iiiiiiso väsy ja haikee mieli), joten halusin syödä aamupalaksi jotai superkivaa ja täyttävää ja semmosta mistä tulee hyvä mieli. No, pienen huoltoaseman valikoiman tietäen vaihtoehtoja ei ollut kovinkaan paljon. Siellä oli kuitenkin sit myynnissä sellaisia lehtitaikinasta tehtyjä pitkulaisia juttuja, ja kysyin, että milläköhän ne mahtavat olla täytetty. Myyjä vastasi siihen, että juustolla, juustolla. "Ah! Juustoa!", mä ajattelin ja ostin samantien sellaisen leivonnaisen ja kävelin naama naantalin aurinkona takaisin bussille. Auto starttasi ja minä haukkasin ensimmäisen palan piirakastani.. Ja yllätyyyyyyyyyyyys!!! Mikä siellä olikaan!!! Kokonainen makkara leivottuna taikinan sisälle! Että eipä siinä sitten päässyt oikein elämän kurjuudet unohtumaan, kun en saanutkaan lempiruokaani juustoa mahan täytteeksi. Sen sijaan jouduin puoliväkisin mutustamaan tätä (juusto)makkaraa suuhuni (koko bussissa ei ollut yhtään roskakoria) Ja saman virheen tein vielä myöhemmin illallakin, kun ostin "perinteisen piirakan". Yhtä makkaramössöä koko pulla... Ja se rasvan määrä... Voin kertoa ettei tarvinnut huuli- tai käsirasvan lisäämistä miettiä pieneen hetkeen.
Windhoek näyttää kurjalta. Mikään ei vedä vertoja kapkaupungille. Näihin fiiliksiinhän ei millään tavalla vaikuta se, että olen kuunnellut viikon verran "Windhoek is the most boring capital in whole africa" ja "I love Cape Town" -propagandaa. Oli hirveesti kerrottavaa mut ei huvita eikä jaksata. Namibiassa on kuulemma tänään talven ensimmäinen päivä. Kolme kuukautta tärinää luvassa. Teetä kuluu litroittain ja villasukissa on kohta kulumareiät ku oon pitänyt niitä kellon ympäri jalassa. Parinkymmenen asteen päivälämpötila ei paljoa naurata jos maa ja talot eivät päivän aikana ehdi lämmetä. Pitänee lähteä talvitakkiostoksille.
Tänään yks tyttö halusi ottaa musta valokuvan: "my mommy really wants to see this, she will be so happy!!!"
Rakkaudella Kapkaupungille:
Oon kuullut pelottelutarinoita siitä, miten eteläisessä Afrikassa kasvissyönti olisi tehty himpun verran vaikeammaksi. Itse en oo vielä kokenut sitä mitenkään erityisen haasteelliseksi, joskin oon myös reippaana tyttönä syöny lihaa jos sitä on nenän eteen kannettu.
No, bussimatkalla Kapkaupungista Windhoekiin pysähdyttiin sit sellaiselle huoltsikalle ja mulla oli iiiiiiiiiiiiso nälkä (ja iiiiiiso väsy ja haikee mieli), joten halusin syödä aamupalaksi jotai superkivaa ja täyttävää ja semmosta mistä tulee hyvä mieli. No, pienen huoltoaseman valikoiman tietäen vaihtoehtoja ei ollut kovinkaan paljon. Siellä oli kuitenkin sit myynnissä sellaisia lehtitaikinasta tehtyjä pitkulaisia juttuja, ja kysyin, että milläköhän ne mahtavat olla täytetty. Myyjä vastasi siihen, että juustolla, juustolla. "Ah! Juustoa!", mä ajattelin ja ostin samantien sellaisen leivonnaisen ja kävelin naama naantalin aurinkona takaisin bussille. Auto starttasi ja minä haukkasin ensimmäisen palan piirakastani.. Ja yllätyyyyyyyyyyyys!!! Mikä siellä olikaan!!! Kokonainen makkara leivottuna taikinan sisälle! Että eipä siinä sitten päässyt oikein elämän kurjuudet unohtumaan, kun en saanutkaan lempiruokaani juustoa mahan täytteeksi. Sen sijaan jouduin puoliväkisin mutustamaan tätä (juusto)makkaraa suuhuni (koko bussissa ei ollut yhtään roskakoria) Ja saman virheen tein vielä myöhemmin illallakin, kun ostin "perinteisen piirakan". Yhtä makkaramössöä koko pulla... Ja se rasvan määrä... Voin kertoa ettei tarvinnut huuli- tai käsirasvan lisäämistä miettiä pieneen hetkeen.
Windhoek näyttää kurjalta. Mikään ei vedä vertoja kapkaupungille. Näihin fiiliksiinhän ei millään tavalla vaikuta se, että olen kuunnellut viikon verran "Windhoek is the most boring capital in whole africa" ja "I love Cape Town" -propagandaa. Oli hirveesti kerrottavaa mut ei huvita eikä jaksata. Namibiassa on kuulemma tänään talven ensimmäinen päivä. Kolme kuukautta tärinää luvassa. Teetä kuluu litroittain ja villasukissa on kohta kulumareiät ku oon pitänyt niitä kellon ympäri jalassa. Parinkymmenen asteen päivälämpötila ei paljoa naurata jos maa ja talot eivät päivän aikana ehdi lämmetä. Pitänee lähteä talvitakkiostoksille.
Tänään yks tyttö halusi ottaa musta valokuvan: "my mommy really wants to see this, she will be so happy!!!"
Rakkaudella Kapkaupungille:
x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti