Jos minulla olisi lista, jossa luetellaan asioita joita jokaisen Namibiassa matkailevan täytyy tehdä, niin saisin taas vetäistä yhden asian yli, nimittäin kapanan syömisen. Suomessa viime lukukaudella vaihto-oppilaana ollut Asser halusi viedä minut sunnuntaina maistamaan tuota kansallisherkkua. No, minähän nappasin myös saksalaisen ystäväni mukaan ja iltapäivällä löysimme itsemme Katuturasta kapana-kaupoilta.
Eräs ystäväni kertoi, että kaupunginosan nimi, Katutura tarkoittaa jotakin siihen suuntaan, että "me emme asu täällä", joka taas juontaa juurensa siirtomaa-ajoista. Kun ulkomaalaiset valloittajat tulivat Windhoekiin, niin he asuttivat parhaimman ja kauniimman asuinalueen, Hochlandparkin käyttöönsä ja ajoivat paikalliset asukkaat pois kotiseudultaan. No, nykyään Hochlandpark on sitten enimmäkseen varakkaiden ihmisten asuinseutua ja lähellä kaupungin keskustaa, kun taas Katutura sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä ja sieltä löytyy mm. myös Windhoekin ainoat slummialueet. Mutta sunnuntaisen vierailuni perusteella voisin sanoa, että ihanan elävää seutua! Tuntuu että muilla asuinalueilla ihmiset vain sulkeutuu koteihinsa, mutta tuosta kaupunginosasta elämä löytyi kaduilta (voinee johtua myös siitä, että sunnuntai oli todella lämmin ja aurinkoinen päivä pitkään aikaan).
Kapana on lihaisaa herkkua, joita myyjät grillaavat joka päivä suurilla kivisillä tulisijoilla eri puolilla kaupunginosaa. Me päädyimme syöpöttelemään Wanahedan -alueelle, joka sijaitsee lähellä Asserin kotia. Vaikka liha oli hyvää, niin pakko myöntää että minua kyllä vähän hirvitti ne eläinten ruhot joista sitä lihaa pannuille leikeltiin. Toisaalta, eipä ole ainakaan huolta tehotuotannosta tai säilöntäaineista, paikallinen liha on todella tuoretta ja tulee (ainakin minulle kerrotun mukaan) suoraan pientuottajilta.
Kapanan valmistuksesta olisi myös Eviran tätit saattaneet kauhistua, nimitäin meininki oli aika kaukana hygieniapassin opeista. Kaikki lihan käsittely tapahtui paljain käsin (eikä ole niin nuukaa, että milloin ne kädet on pesty) ja valmis annos heitettiin sanomalehtipaperille, jonka päälle sitten ripoteltiin suolaa ja muita mausteita. Mut voi, se oli hyvää se! Lisäksi otettiin tuoretta leipää ja mitäpä muutakaan kuin tietenkin kokista....... Ihmiset juo NIIIIIIIIIIINN paljon täällä coca-colaa. Hyvin on markkinointi uponnut, pienemmät limpparifirmat eivät täällä oikein pärjääkään kun coca-cola company jyrää ne surutta alleen.
Jälkiruuaksi Asser kehoitti meitä maistamaan "rasvapullaa" eli suomalaisen munkin sukulaista, joskin ilman hilloa ja sokeria. Sieltä me Sonjan kanssa sitten suoraan öljykattilasta pullamme poimittiin ja pistettiin poskeen. Täällä ei paljoa kaloreista nipoteta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti