Viime viikolla juhlittiin yliopiston perinteistä kulttuurifestivaalia ja 20-vuotissyntymäpäiväjuhlaa. Aiempina vuosina juhla on kestänyt koko viikon, mutta tällä kertaa se oli typistetty keskiviikosta lauantaihin. Keskiviikkoiltana oli ilmeisesti jonkin sortin gospel-konsertti, torstaina itse avajaisseremonia kulttuuriesityksineen ja lukuisine puheineen, perjantai-iltana oli musiikkifestivaalin paikka ja lauantaina kilpailtiin vuosittaisista ms. & mr. UNAM -titteleistä.
Yleisö tunnusti vaaleanpunaista väriä. Enemmistö yliopisto-opiskelijoista lienee wamboja, joiden perinneasuun tuo pinkki väritys kuuluu.
Synttäreiden kunniaksi myös Namibian ensimmäinen presidentti, Sam Nujoma oli kiireiltään vaivautunut paikalle ja laski 20 valkeaa kyyhkyä vapaiksi lentämään taivaan tuuliin.
Siellä ne tiput on.
Ystävälläni Tendailla ei ole omaa heimoa, joten hän oli viime vuonna ostanut itselleen intian basaarista sarin. Ei hullumpi idea! :-------)
Perjantai-iltana oli sitten vuorossa ulkoilmakonsertti, jossa esiintyi kaikki Namibian "suuret tähdet" sekä pääesiintyjänä oli Etelä-Afrikkalainen DJ. Koko kulttuurifestivaalin ajan jalkapallokenttä oli täynnä ruokaa ja juomaa myyviä kojuja ja varsinkin torstai-iltana, jolloin paikalla ei ollut mitään muuta ohjelmaa kuin juominen ja syöminen, meno muistutti lähinnä yläkoululaisten valtaamaa Hiekanpään rantaa koulujen loppuna. Perjantainakin oli kohtuullisen samanlainen meininki, mutta liekö 50 dollarin sisäänpääsymaksu vai edellisillasta johtunut väsymys, joka rajoitti hieman porukan lukumäärää.
Tämä on kuuluisa Lady May. Kuulemma vähän niinkuin Namibian Lady Gaga. Esiintynyt Etelä-Afrikan Big Brotherissa ja nyt hän on todella suuri tähti täällä... Tiedä häntä, minä en ainakaan vielä lämmennyt, kyllä Chisu vaan on maailman ihanin naisartisti.
The pääesiintyjä. Suurin osa kuvista ovat ystäväni Arthurin ottamia, sillä annoin kamerani hänelle turvaan, silllä kulttuurifestivaali on myös tunnettu lukuisista taskuvarkaistaan. Kamera säilyi tallella ja yhtenä kappaleena, mutta minun laukkuni lähti litomaan. Viim kerrasta oppineena pidin sitä kyllä hyvin huolella ja vielä väärinpäin käännettynä, jottei kukaan voi huomaamattani sitä avata, mutta tällä kertaa oli käytössä paremmat taktiikat. Useampi poika alkoivat kilpaa töniä ja tuuppia minua ja siinä rytäkässä sitten yksi heistä repi laukun pääni yli ja katosi väkijoukkoon. Juoksin kyllä perään, mutta se oli jälleen kerran vähän kuin etsisi neulaa heinäsuovasta... Suhteellisen vähillä vaurioilla selvittiin kuitenkin tälläkin kertaa. Sain uuden huoneen avaimen menetetyn tilalle yhden evakossa nukutun yön jälkeen ja lauantaiaamuna etsiessäni laukkua uudestaan alueelta muuan mies oli löytänyt lompakkoni roskakasasta, joten sekä ajo- että pankkikortti ovat jälleen tallella ja rosvon käteen jäi vain noin 5euron arvosta rahaa ja mun kännykkä (taas). Toivottavasti oli sen arvoista.
Kaikenkaikkiaan ihan mielenkiintoinen kokemus tuo kulttuurifestivaali, mutta itse olisin ehkä odottanut vähän enemmän sitä kulttuuriohjelmaa... Yliopistolla kuitenkin koulutetaan ihmisiä niin teatterin kuin musiikinkin alalta ja täällä toimii monia erinäisiä harrasteryhmiä, mutta heiltä ei ollut luvassa mitään ohjelmaa. Ruoka- ja juomakulttuurin lisäksi ohjelma rajoittui lähinnä perjantai-illan musiikkikonserttiin ja torstain avajaisissa nähtyihin perinnetansseihin, joiden niidenkin kestoa rajoitettiin ohjelma-aikaa vievien, liian pitkien puheiden takia. Ystäväni Asser vertasi kulttuurifestivaalia Suomen vappuun, mutta itse hieman vieroksun ajatusta. Mutta toisaalta, oli ihana nähdä kaikkia tuttuja samana iltana ja samassa paikassa, vähänniinkö torilla tavataan -meiningillä.
Nyt mulla on kevätloma eikä mitään ohjelmaa. Mutsi käski tehdä retkiä lähiseuduille, mutta sekin on hankalaa kun ei ole autoa tai sellaisen omaavia kavereita. Taksikuskeja taas on erittäin hankala houkutella viemään sinua pidemmälle kuin 20 kilometriä kaupungin keskustasta. Mutta aika näyttäkööt, illoille on kyllä ohjelmaa, kun on luvassa elokuvaa, braii-iltaa ja djembe-rumpupiiriä, joten ehkä päivät voisi vaikka omistaa kunnon lomailulle eli lepäilylle, koulujuttujen tekemiselle ja liikunnan harrastamiselle. Ehkä saan vielä jonkun onnettoman houkuteltua kanssani Olympian ulkouima-altaalle. Mulla on koko ajan niin ikävä vettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti