Aamulla ei kyllä ikinä tiedä mihin sitä illalla päätyy. Perjantaina käytiin syömässä jonkun höperön piikkiin Hilton-hotellin vip-loungessa, jonka jälkeen oli pakko tietenkin päästä vielä nauttimaan Tornadon happy hourista.
Sunnuntai-iltapäivän puistopäikkärit.
Sebastian kokkasi meille burrittoja.
Elävä ostos-tv:n mainoksemme Dustin.
Namibia on nähty. Monet tutut on jo lähtenyt tai tekee lähtöään lähipäivinä. Ihana Michelle nousi minuutti sitten ilmaan kohti Berliiniä ja uusia haasteita. Mulle tulee i-kä-vä.
Hirveesti jänniä juttuja ollu lähiaikoina. Luentoja ois enää reilu kuukausi jäljellä. Mitä todennäköisemmin tulen reputtamaan Contemporary African Politics -kurssin, mut muissa on vielä toivoa jäljellä. Olis pitänyt ottaa sanakirja mukaan matkalle. Kesä alkaa olla lähellä ja kevättuuli on rauhoittunut antaen tilaa polttavalle kuumuudelle. Silti kukaan mun kamuista ei halua ottaa mun kanssa aurinkoa, koska "hulluko sä oot, me ollaan jo mustia!" Olympian uima-allas pitäisi olla jo auki, niin ehkä sitä saa jonkun helppouskoisen houkuteltua vähän polskuttelemaan joku päivä. Niin ja mekon alta pilkottavista leggingseistä saa kuulemma jo luopua.
Sunnuntaina lähdetään Michaelin kanssa Botswanaan. Meibi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti