Viime sunnuntaina Arthur soitti mulle että mars ylös sängystä, täällä ei katsota yksinään itsesäälissä märehtijöitä, joten hyppää taksiin ja tule syömään, minä kokkaan lounasta. No oon jo tottunut siihen, että mikään ei mene niinkuin on suunniteltu, joten loppujen lopuksi vietin koko päivän poikien seurassa ja olin omassa huoneessa yliopistolla vasta vähän ennen puolta yötä.
Oli siis sunnuntai ja pyykkipäivä ja molemmat veljekset sekä heidän kanssaan samassa asunnossa asuva Maradona olivat liian laiskoja pesemään nyrkkipyykkiä, joten kamat kassiin ja matka sellaisen kaverin luo jolla on se pyykkikone...
Meidän taksi Süiderhofista Hochlandparkiin.
Pennut istuu takapenkillä. Freddy, mää ja Maradona.
Veljekset kuin ilvekset. Freddy valitti koko kävelymatkan että kassi painaa kuin synti.
Kop,kop,kop, onks kukaan kotonaa? Tässä vaiheessa talossa asuvalla Ricolla ei siis ollut harmainta aavistustakaan siitä, millaisen yllätyksen hän tuleekaan saamaan.
If life gives you lemons, take them because hey, free lemons! Oma sitruunapuu munki takapihalle...?
Sitten alkoi sataa ja musta tuli kamalan iloinen, koska päivä oli erittäin hiostava ja painostavan kuuma. Pojat ei ymmärtänyt mun sadetanssin päälle.
Äitiiiii tuu hakee mut pois täältä... Kaikkien muiden äidit soitti niille Kongosta ja Angolasta, koska oli sunnuntai, mutta eipä kuulunut mun äidistä. Omatoimisena tyttönä annoin hienovaraisen vihjeen vanhemmilleni ja tulihan se soitto sitten loppuillasta...
Mestarikokki työn touhussa. Tässä vaiheessa kello oli jo niin paljon että lounas oli reilusti vaihtunut päivälliseksi, mut ei hätää, seura oli hulvatonta ja telkkarissa pyöri disney-leffoja. Mahtavaa löllöttelyä!
Taivas ennen ukkoskuuroa...Ihan mieletön, ulkona oli uskomattoman pehmeä oranssi valo.
Ja lopulta se ruokakin oli valmista. Mun lempparia, fufu-puuroa! Tässä kuvassa on toi haarukka hämäävästi, koska Rico oli niin neiti ettei viitsinyt liata sormiaan, mutta oikeasti tämä puuro syödään siis käsin soosseineen päivineen.
Ihana sunnuntai, tämmösiä lissää! Nauroin päivän aikana niin paljon että mahaan sattui. Ei kyllä ole hyvien ystävien voittanutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti